perjantai, 11. syyskuu 2015

Vaihdoin osoitetta

Arvoisat lukijat!
Tinnitusta ja muutakin elämää on nyt tullut tiensä päähän. Tämän blogin kirjoittaminen loppuu. Aloitin tämän tekemisen syksyllä 2006 tai 2007 - en muista, pitää tarkistaa.

Vaan ei hätää. Jatkan tasan samalla formaatilla - muutan vain osoitetta. Tähän on syynä yksinkertaisesti joku häiriö tässä julkaisukoneistossa. Uusi blogini lähti jo toimimaan, joten menkääpä sinne.

Uusi osoite on vain ihan pikkuisen erilainen, tinnitus nimittäin on muuttunut kakkoseksi (eikä ole korvistani kadonnut minnekään, jos kohta ei ole myöskään muuttunut sen enempää huonompaan kuin parempaan suuntaan).

Siis uusi osoite: http://tinnitus2.vuodatus.net

Kiitos vanhan lukijoille ja tervetuloa uuden lukijaksi!

torstai, 10. syyskuu 2015

Edwin

Edwin on yksinkertaisesti sanottuna koira - pieni ja söpö. Tulevana viikonloppuna se täyttää 8 viikkoa eli ihan pentu. Kaikkia rokotuksia ei ole vielä annettu ja siksi Edwin ei saa vielä lähteä pitemmälle lenkille kotinurkkien ulkopuolelle eikä se toden puhuakseni sitä jaksaisikaan.

Edwin on shetlanninlammaskoira eli tuttavallisemmin sheltti. Sillä on kyllä ihan kirjat eli se ei siis missään nimessä ole puhdasrotuinen seropi (= sekarotuinen piski) , mutta joku värivirhe sillä on ~ ilmeisesti liikaa valkoista ja siksi se ei kelpaa näyttelykoiraksi. Ihan nimensä mukaisesti Edwin on uroskoira eli pentuja ei ole sitten ole tulossa.

edwin1.jpg

******

Tässä kohtaa siis joku varmaan kysyy, että onko minulla mahdollisesti nyt se eläkepäivieni koira tässä. Vastaus on, että ei ole. Edwin on Essin kotiotus ja ilmeisesti siellä on nyt yksi halukas koiraisäntä lasten joukossa, mutta ihan en vielä puutu tähän asiaan. Tiedän kuitenkin sen, että erityyppisiä koirakirjoja on luettu ja kahlattu hartaasti.

edwin2.jpg

***********

Minä ehkä haluan eläkekoiran ja olenhan minä siitä runsaasti puhunut. Sheltti on kivan tuntuinen rotu ja olen siitä paljon hyvää kuullut, mutta edelleen minua viehättäisi ajatus cockerspanielista. Tämä keskustelu meidän perheen koirarodusta on kuitenkin edelleen kesken, mutta toisaalta en ole vielä jäämässä eläkkeelle, joten ei tässä vielä olla menossa pentukauppaan.

edwin3.jpg

torstai, 10. syyskuu 2015

Vuodatuksen ongelma

Vuodatus on sen muutaman kesän takaisen ukkosvaurion jälkeen toiminut oikein hyvin. Kuvat latautuvat nopeasti ja tekstien kirjoittaminen on toiminut tässä kentässä mainiosti. Koska olen suhteellisen aktiivinen kirjoittaja, olen pitänyt kirjoitusten suorasta arkistoitumisesta ~ sen avullahan löydän helposti jonkun vanhan jutun, jos katson sen tarpeelliseksi.

Muutama viikko sitten tapahtui jossakin jotain ja arkistointi ei enää toiminutkaan. Eikä toimi vieläkään. Se harmittaa kyllä. Kirjoitukset kyllä näkyvät, mutta kun painaa tuota Julkaise-nappulaa, niin tähän tulee vaaleanpunainen viesti, että jotain meni pieleen ja että yritäpä kohta uudestaan. Nyt olen kohta kuukauden verran yrittänyt uudestaan ~ vailla tulosta.

Olen lähettänyt monta vikaviestiä ylläpitäjälle palautelomakkeella ja pyytänyt vastausta, mutta toistaiseksi turhaan.

Näistä syistä johtuen minun täytyy kohta vaihtaa blogini ylläpitäjää, mikä harmittaa kyllä, koska pidän vuodatuksen ulkomuodosta ja ylipäätään sen koko toiminnasta. Olisi kyllä vähintäänkin kohtuullista saada yli kolmen viikon odotuksen ja usean palautelomakkeen lähetyksen jälkeen edes jonkinlainen vastaus systeemin ylläpitäjältä.

Lieneekö näitä ongelmia kovin monella muulla?

sunnuntai, 6. syyskuu 2015

Laulasmaa

Olimme viikonlopun Viron puolella. Ei ihan koko viikonloppua, mutta varhaisesta eilisaamusta tähän iltaan saakka. Asiaviitteenä käytämme tällä kertaa opettajien ammattiyhdistyksen yhteysopettajaryhmää ja asiasisältönä ensi vuoden toiminnan suunnittelua.

Lähdimme siis tosiaan varhain lauantaiaamuna kohti Tallinnaa laivalla (taisi olla Superstar) ja sieltäpä sitten heti sunnistimme kylpylähotelli Laulasmaahan, joka sijaitsee noin 30 kilometriä länteen tuosta maan pääkaupungista. Kiinnitimme huomiomme vallan tiheänä kasvaneisiin mäntymetsiin. Hotellikin sijaitsi ihan keskellä mäntymetsää, mutta kuitenkin aivan meren rannassa. Uskoakseni se on kirkkaana kesäaikana vallan hieno paikka.

hot.jpgspa.jpg

Hotellin ovelta on matkaa rantaan ehkä korkeintaan sata metriä. Jos kelit on kylmät, niin uimaan pääsee hotellin vieressä olevaan uimahalliosastoon. Meillekin sitä mahdollisuutta tarjottiin, mutta koska allasosaston suihkutilat olivat korjauksen alla ja kylpylävieraiden olisi pitänyt mennä uimaan ilman suihkua, jätti Irmeli homman väliin ja minähän en allergian takia ui altaissa ollenkaan. Tuosta rannasta kun olisi lähtenyt uimaan ihan suoraan merelle päin, niin olisi lopulta päätynyt Tukholmaan.

 

ranta.jpg

******

Varsinainen tehtävämme oli kokoustaa ja suunnitella ensi vuoden toimintaa. Sitä käsittelimme eilen pienryhmissä omien vastuualueidemme sisällä, kirjasimme ehdotuksiamme ja sitten esittelimme ne tämänpäiväisessä kokouksessa. Lukuisissa puheenvuoroissa sivuttiin myös mm. työturvallisuutta ja niille yhteysopettajille, jotka ovat olleet vähemmän aikaa mukana yhdistystoiminassa selviteltiin yhdistyksen toimintaa ja mm. OVTES:n ja KVTES:n sisältöä ja ohjeistusta. Tällainen matka on omiaan mysö kehittämään järjestöverkostoitumista ja myös uusiutumista. Olemme ottaneet esim. pilvipalvelun ja yhdistyksen hallituksen WhatsApp-ryhmän käyttöön.

ahkerat.jpg

************

Tällaiseen reissuun kuuluu myös vapaa-ajan rentoutuminen. Mainitsinkin jo uintimahdollisuuden, mutta toki matkalla täytyy syödäkin. Hotellin ruoka oli loistavaa ~ niin lounas, päivällinen kuin aamupala ja niiden avulla kyllä jaksoimme puurtaa työmme parissa.

Illalla menimme sitten muutaman kilometrin päähän meren rantaan tansseihin. En nyt muista enää paikan nimeä, mutta siinä ihan meren rannassa oli iso lava, missä passasi pyörähdellä - kävimme Irmelin kanssa tanssaamassa kaksi nopeavauhtista humppapolkkaa, mutta muuten sitten vaan seurustelimme kohtuullisen leppeässä säässä. Ei satanut eikä pahemmin tuullutkaan ja tarkenimme ihan hyvin. Musiikista vastasivat Wismari Poikat, jossa kaksi kaveria syntikan ja kitaran ja hyvän laulun kera vastasivat rempseästä menosta. Ilta oli tämän kesäkauden viimeinen (Suvelöpu PIdu) ja porukkaa oli todella paljon ~ ihan pikkulapsista vanhuksiin saakka (siis rempseästi minua vanhempia). Kun musa soi, oli lava ihan tupaten täynnä ja meno oikein mukavaa.

tants.jpg

******

Paluumatkalla laivassa jatkoimme vielä kokoushommia ja laivan rantautumisen ja kotimatkan jälkeen menimmekin sitten tutustumaan koiranpentuun, mutta se on sitten kokonaan eri juttu.

 

perjantai, 4. syyskuu 2015

Niilon herkut

Heh ~ kuulostaa ihan joltain konditorialta tai sitten, jos on vähän pösilö mielikuvitus, niin mieleen voi tulla jotain sellaista, mitä en tässä niin perin häveliäässä blogissani edes kehtaa sanoa. Niilo on siis meidän automme, kuten tässä on jo parin viikon ajan saatu sanailla.

Minä en itse asiassa ole ajanut sillä juuri ollenkaan. Irmeli on ollut käytännössä jatkuvasti illat ja päivät töissä ja toisaalta minulla ei ole ollut asiaa yhtään minnekään. Viimeksi kuluneen kahden viikon aikana olen pysytellyt kotona ja kaikki, mitä olen tarvinnut, olen löytänyt tästä kylältä ja käytännössä liikkunut Mustangilla (= minun mopo). Pari kertaa olen käynyt kaupassa Niilon kanssa ja siinä se sitten on ollut.

Keskiviikkona minun piti mennä Lohjalle, mutta juuri, kun olin starttaamassa, tulöi kännyykkääni viesti, että ensimmäinen kerikan tuntimme on peruttu eli vielä en päässyt aloittamaan sitä puolta.

Eilen kuitenkin ilmeni asiaa Nummelaan ja niinpä Irmeli kävi hakemassa minut. En tosin vieläkään ajanut, kun rouva nappasi minut pientareelta kärryyn ja istuin sitten apukuskin paikalla. No, eipä mitiä. Toimitimme asiamme Nummelassa ja lähdimme ajelemaan kohti kotia ~ matkaahan on vähän toistakymmentä kilometriä. Siinä juuri ennen starttia, Irmeli kävi yhdessä kaupassa ja minä jäin autoon odottelemaan. Joutessani aloin näpytellä yhtä Niilon meille tarjoamaa edistysvempainta eli vakionavigaattoria. Siis tässä autossa on todellakin vakivarusteena navigaattori. Hieman hassultahan se tuntuu, että mitä hiivattia minä sellaisella härpäkkeellä teen, mutta eihän sitä siitä irtikään voi ottaa. No, samalla näytöllä on mm. radio, joten eihän tuota karttaa tarvitse edes pitää näkyvissä.

Joka tapauksessa päätin siinä odotellessani tutustua tuohon ihmevempaimeen. Hyvin yksinkertainen se on. Ensin näpytin "Destination" ja sitten vaan lisäsin sinne laitteen pyytämät tiedot ja hetken päästä näyttöön ilmaantui navigaattorin valitsema reitti. Lähdimme ajelemaan kohti kotia tuon härpäkkeen ohjaamana ja mikäs sen kivempaa. Radion kaiuttimista tulee vienon kauniilla äänellä puhuttua englanninkielistä selostusta "250 meters, turn to the left" ja mikä parhainta, navigaattori on hyvin kohtelias ~ se sanoo lähes joka välissä "please". "Please now, turn to the right", "Please drive this way 9 kilometres". en enempää ehtinyt tutustua laitteeseen, että joskopa sieltä löytyisi suomenkielistä ohjeistusta, mutta eipä sen niin väliä - käy se englanniksikin.

Joka tapauksessa, onhan se hauskaa, että ihan varmasti pääsee kotiin, jos sattuu jotenkin tuolla Nummelan reissulla unohtamaan, missä varsinaisesti asuu. Se. milloin oikeasti saatan sitä tarvita, liittyy varmasti Helsingissä pyörimiseen, jos jostain syystä joudun menemään jonnekin sellaiseen paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Helposti ne löytyvät muutenkin - Helsinki on pikkukaupunki, mutta lyhimmän ja parhaan reitin löytäminen ei välttämättä aina onnistu. Navigaattroin tarve tulee tietenkin näkyviin, jos menee jonnekin vieraaseen kaupunkiin - uskoisin säästäväni hieman aikaa tuon vekottimen avulla, jos tuollainen tilanne tulee eteen.

navi.jpg

Sen verran sain nyt kokeilla Niilon eteenpäin menemistä, että Nummelasta lähdettyämme ja siinä Porin tiellä ennen OInasjokea jouduin ohittamaan edellä vaarallisesti ajaneen auton. Siinä mennä mökelsi Primeralla vanhemman sorttinen rouva noin 75:n kilsan hurjaa nopeutta (satasen alueella) ja olihan siinä jo takana jonoa vaikka kuinka. Toivon totisesti, että minusta ei kuuna päivänä tule tien tukkoa. Nämä hidastelijoiden takana olevat jonot muodostuvat vaarallisiksi. Tässä nopeudessa Niilo ainakin sujahti kilpikonnan ohi ja melkein samantien minulla oli mittarissa 105, joka lienee satasen alueella hyvinkin siedettävä mittarinäyttö. Näinä kohonneiden rikesakkojen aikakausina ei viitsi ajaa yhtään rajuja nopeuksia, ettei tule viestiä jostain Uudenmaan laitoksesta.

*************

Illalla pääsin sitten aloittamaan pitkästä aikaa kirkkokuoron. Levyjen tekemisen ja kaiken muun ylimääräisen homman takia karsin jokunen vuosi sitten tekemisiäni ja ensimmäinen karsinnan kohde oli silloin kirkkokuoro. Musiikillisesti se ei ole todellakaan vaativaa, mutta toimii hyvänä stemmatreeninä ja ääni pysyy kasassa, koska kirkkokuorolauluissa joudutaan laulamaan lähes tenorikorkeuksissa. Ei siellä useinkaan tarvitse korkeimpia ääniä hakea, mutta minun tapauksessa se on ihan hyvä. On niitä kuoron läpi laulettuja juttuja kuultu niin paljon. Käytännössä ihan sama porukka kuin silloin 2½ vuotta sitten, kun viimeksi kirkkokuorossa lauloin. Uusi johtaja ja nyt tosiaankin vakituinen kanttori.

Mukavasti meni.