On harmillista, että ihminen ei juurikaan mitään muista siitä, kun oli kolmivuotias. Tosin minulla on jonkinlainen hyvin hatara käsitys siitä, kun meidän mökkiä rakennettiin. Äiti kaatui tai putosi joidenkin rakennusjuttujen päältä ja loukkasi nilkkansa, joka laitettiin lastaan. Mökin veranta oli auki ja sinne mentiin sisään lautojen päältä kävellen. Hyvin hataria nämä muistot ovat, enkä voi ollenkaan väittää, että ovatko ne oikeasti muistikuvia vai joitain muita välähdyksenomaisia asioita, joista on tullut käsitys siksi, että ne on minulle kerrottu, Olisi myös todella hauskaa muistaa, miksi veljeni on tuossa syntymäpäiväkuvassani niin vihaisen näköinen. Ilmeet kyllä kertovat, kumpiko on päivänsankari...

lapsi_1.jpg

***************

Tämän seuraavan kuvan aikaa muistan selkeästi. Ei ehkä tapahtumia kronologisesti, mutta itse koko juttu on hyvin muistissa ~ myös tuon kuvan ottaminen. Tässähän poseeraavat veljeni, serkkuni Antero ja minä. Oli kesä ja juhanuksen tienoo 1964. Antero asui Kivijärvellä, mutta jollain kyydillä hän kuitenkin pääsi Vesannolle ja vietti meidän kanssamme uskoakseni muutaman päivän - ehkä kokonaisen viikonkin. Isä varmaan aloitti kesälomansa juhannukselta ja sen jälkeen lähdimme mökille, mutta nämä edeltävät päivät vietettiin siis Vesannolla. Tuona aikana käytiin monessakin paikassa ja muistan senkin, kun juhannusaattona ahtauduttiin meidän Fiatiin ja ajettiin varmaankin Leppävirralle, missä sitten isä jotenkin pääsi Leppävirran kirkkoon sisälle ja soitti kirkon urkuja. Lieneekö paikallinen kanttori ollut sopivasti paikalla? Pompannapissa olivat kuitenkin isä, äiti, Oiva (perheemme ystävä), Jarmo, Antero ja minä. Ilmeisen ahdasta, mutta jotenkin sinne vaan mahduttiin.

Minä olin hillittömän nuuka jo tuohon aikaan (taisi itse asiassa johtua enemmänkin isästä) ja olen edelleen sitä mieltä, että vaate on hyvä, jos se pysyy päällä ~ olkoonkin siten vanha ja vähän reikäinen. Minä en tänä päivänäkään osta uusia vaatteita, jos en oikeasti niitä tarvitse. Mikään muoti tai trendi ei ohjaa minua siinä suhteessa ja esim. tämän vuoden puolella en ole itselleni ostanut yhtään ainoaa vaatekappaletta ja uskoakseni en tule edes tarvitsemaan.

lapsi_2.jpg

*********

Tuosta edellisestä kuvasta vierähti sitten kutakuinkin kahdeksan vuotta tähän seuraavaan ja nyt oli jo väritkin mukana. Jarmo sai rippilahjaksi Kodak Instamatic - kameran ja niinpä 70-luvun alusta alkoi meillä olla hieman enemmän kuvia. Vanhassa Kodakissa laitettiin kameran sisään filmikasetti eli koko homma oli hyvin yksinkertaista ja helppoa. Kamera oli tietty täysin automaattinen ja kuvien laatu tietenkin tähän päivään verrattuna melkoisen heikko. Joka tapauksessa näistä kuvista jäi melkoisia historian pläjäyksiä talteen.

Tuon ajan yksi muotitrendi oli mini vogue eli yksinkertaisesti permanentti. Beatlesin ja sittemmin hevitrendin myötä alkoivat poikien letit kasvaa ja kyllähän meillä oli melkoiset kuontalot tuohon maailman aikaan. Jarmo hankki pitkiin hiuksiinsa käherrystä ja minä, pikkuveli, perässä. No, se vaan kuului siihen aikaan ja sillä bulbus. Minä olin 15-vuotias ja oikeastaan siihen maailman aikaan sijoittuu ainoat vuodet elämästäni, jolloin jaksoin ajatella, mitä laitan päälleni. Jalassani oli varmaan elämäni kalleimmat pöksyt suhteutettuna vuosikymmenten indeksiin eikä tuollaisia mokkahousuja itse asiassa kovin monella ollutkaan. Muotiorjuudesta pääsin kuitenkin eroon nopeasti - lukioaikana hävisi kaikki sellainen ajatus. Täytyy tosin nyt huomauttaa, että aikuisuudessani olen ollut tasan tarkkaan huolellinen siitä, että juhliin laitetaan juhlakamppeet, töihin puhtaat ja asialliset ryijyt ja vaikkapa lätkämatsiin mennessä jotain rennompaa eli osaan minä käyttäytyä. Jos kuitenkin kesken puutarhahommien huomaan, että ruohoprutkusta loppuu bensa tai en pysty tekemään välikahveja, kun pavut ovat loppuneet, niin kyllä minä kestän mennä niine hyvineni kauppaan vilkaisematta peiliin ja vaihtamatta vaatteita. Saattaapi sitten hiuksissa roikkua ruohoa ja muuta hölmöä, mutta ei haittaa tippaakaan.

Tämä kuva on otettu kesällä 1972. Aikana, jolloin juostiin vapaahetkinä ja mielessä siinsivät Juha Väätäisen ja Lasse Virenin saavutukset.

paavojarmosakke.jpg